Pakurikääpä sekä Suomen metsien teollisuus
Jauheen lisäksi pystyy keittää suoraan pieniä palasia tai vaihtoehtoisesti käyttää isompia paloja useampaan kertaan, kuin Daniel Vitalis tekevät tällä videolla. Kuivaaminen onkin tärkeää, jospa pakuria säilyttää pitempään kuten muutaman päivän. Kuivaus tapahtuu kevyesti erillisessä kuivaimessa tai normaalissa uunissa, mikä säädetään 50-80 asteeseen, ja annetaan olla päällä yön yli. Kuiva pakuri on helppo murskata palasiksi esimerkiksi vasaralla.
Pakurikääpä on lehtipuissa, varsinkin koivussa, viihtyvä lahottajasieni. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen mallisen lohkeilevan pahkan, joten pakurin, mihin ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöt kehittyvät vasta puun kuoltua, jolloin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakuri lahottaa puun normaalisti 5-7 vuodessa.
Suomessa pakuri onkin tunnettu yleensä 50-luvulle saakka tikkateenä, joten kahvin korvikkeena. Pakuriuute sai sanasta “korvike sodanjälkeisessä maassa negatiivisen konnotaation toisten korvikkeiden lailla. Tästä huolimatta pakuria onkin käytetty pienissä määrin viimeisen aikoihin saakka. Varhaisempi käyttöhistoria on Suomen osalta kadonnut unholaan.
Etelä-Koreassa ja Japanissa onkin myöskin pitkät, mutta vähemmän dokumentoidut perinteet pakurin käytöstä, mutta käyttötarkoitukset lienevät olleet samat kuin Kiinassa.
Kiinassa pakurin herbalistinen käyttöhistoria ulottuu yli 2000 12kk taakse ja vaikutustensa ansiosta sitä onkin kutsuttu “yrttien kuninkaaksi. Perinnetiedon mukaan pakuria on käytetty sekä käytetään ylläpitämään hyvinvointia sekä pidentämään ikää.
Venäjällä pakurin käyttäminen on ollu laajinta, mutta käyttöhistoriasta ei oo tarkkaa tietoa. Pakuri on kuitenkin ollu prosenttimäärä venäläistä kansanlääkintäperinnettä jo vuosisatojen ajan. Yksi käyttötavoista on ollut uuttaa pakuri vodkaan.
Suomessa pakuria käytetään jauhe- ja rouhekoossa teenä tai uutteena. Pakurista irtoavat terveysvaikutteiset ainesosat irtoavat parhaiten korkeintaan 80 -asteen pitkäaikaisessa uutossa.
Keittämistä täytyisi välttää. Kliinisessä tutkimuksessa on huomattu esim. polysakkaridien uuttuvan tehokkaammin korkeammassa lämpötilassa, vain uutteen antioksidanttiteho lähti putoamaan yli 80 -asteen lämpötilassa. Tutkimuksessa myös spekuloitiin, että muut bioaktiiviset komponentit varmasti tuhoutuvat korkeammissa lämpötiloissa.
Pakurin syömisestä ei varmasti ole haittavaikutuksia. Herbalistinen käyttöhistoria on ollu tinktuuran (alkoholiauutto) sekä kuumavesiuutteen valmistaminen. Nykytutkimukset kohdistuvat edellä mainittujen valmistustapojen seurauksena syntyneisiin uutteisiin. Pakurikääpää, Pakuri, Pakuria